Viikko 14

Viikonloppuna Suomessa juna - Frankfurt - Lufthansa - Helsinki yhdistelmällä edestakaisin. Ei ongelmia, jotenkin tämä alkaa jo tuntua "tylsältä".

Sisätilapaikannuskurssin karttaosuus

Nyt opiskelijoiden kanssa olemme rakentamassa käyttöliittymää sovellukseen, joka tunnistaa käyttäjän sijainnin rakennuksen sisällä. Käyttää hyväkseen WLAN tukiasemisen signaalien voimakkuuksia ja kuuluvia tukiasemia - laskee näistä ns."tunnisteen" = fingerprint. Annoin viime viikolla opiskelijoille tehtäväksi etsiä ja kokeilla millä tekniikalla saadaan tehtyä oma kartta huoneista ja muista tiloista. Esittelin tekniikoita mitä olin itse löytänyt. Mutta opiskelijat ovat viksuja - löysivät vielä helpomman ja paremman jVectorMap: http://jvectormap.com/. Siis insinöörille, jos kelle suo tiettyä laiskuutta = pyritään minimoimaan työpanos suhteessa hyötyyn. "Tyhmä paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Toinen mielenkiinoinen juttu tässä JavaScript kirjastossa on, että se on yhden henkilön kehittämä : jVectorMap is developed by Kirill Lebedev. Maailma on muuttunut, ei tarvita enää massiivista yritystä, suunnitteluosastoa jne. jotta tämmöinen syntyy. Kuka olisi uskonut 10 vuotta sitten? Jotenkin tästä väistämättä tulee mieleen, että tämä sama on tapahtumassa myös muilla työelämän alueilla - jopa koulutuksessa. Onko ihan selvää enää, että tämä ns. instutionaalinen koulujärjestelmä on tehokkain (ajassa ja rahassa) ja laadussa? Jotenkin kun tässä minulla on ollut nyt aikaa katsoa ympärilleni niin olen yhä enemmän hämmästyneempi mitä kaikkea verkossa on olemassa ja vieläpä "ilmaiseksi". En yhtään ihmettele Suomen ja muiden maiden Pisa tulosten liukumista alamäkeen - emme pärjää kaikelle sille "muulle viihteelle" mitä on tarjolla. Jos et voi voittaa, liittoudu - onko tämä ainoa keino? Viihteellistä insinööriopetusta?

Sauna Sisiliaan

Jos opettamista & muutenkin työtä voi tehdä verkon yli, niin mitä kaikkea oikein voi tehdä? Kyllä voi melkein vaikka mitä - tältä ainakin minusta nyt tuntuu. Meillä Leenan kanssa on menossa saunaprojekti Sisiliaan ja tällä viikolla tiistaina on nyt sitten pohja valettu. Tässä muutama kuva pohjasta - siis tuossa ei vielä ole sitä valua.

 Tämä on näkymä etelään = sama näkymä kuin lauteilta - sitten kun ne siihen tulevat. Aina ei aurinko paista täälläkään, mutta se näkymä, ah, kyllä siinä sielu lepää.

 Paikallisilla on hieman eri tyyli tehdä, vai mitä sanotte tästä? Eli ympäri tulee raudoitettu kehys ja keskiosa on täynnä kiviä. Säästävät betonia?

Tässä vielä lähikuva kivistä/laatankappaleista. Routaeristystä ei tule :)

Voiko projektieja hoitaa näin "etänä"? Näyttäisi siltä, että voi --- nooo, katsotaan kunhan valu on tehty ja pääsen jouluna sitä koputtelemaan. Mitä kaikkea lienee noiden kivien alla?

Joulutunnelmaa Saksassa

 Leena tuli viettämään itsenäisyyspäivää tänne Saksaan ja kävimme tuossa keskustassa katselemassa miten saksalaiset virittävät oman sisäisen kellotaajuutensa jouluun.

 Ja tietysti heti törmäsimme suomalaiseen kaveriin, joka teki loimulohta. Emme jääneet syömään, koska jono oli pitkä - kyllä saksalaiset hyvän päälle ymmärtävät.

Porukkaa oli paljon ja näitä havuilla koristettuja mökkejä, jossa myytiin syötävää, juotavaa, kaikkea tarpeellista ja tietysti kaikista tärkeitä = rihkamaa. Tätä oli kilometritolkulla.

 Mutta se mikä teki tästä hommasta eurooppalaista oli tämä: paikalliset toimijat näkymä saavat myydä omaa tuotantoaan ihan siinä kadulla. Jos epäselvää niin tämä EI ollut laimeaa viiniä vaan ihan kirkasta ja väkevää. Mitähän sanoisi suomalainen toritarkastaja tästä?

 Ja junarata pitää tietysti olla. Eikä ihan mikä tahaansa, vaan ihan oikea hiilellä käyvä höyryveturi.

Kyllä oli hieno kone ja ääni. Oikea tuoksu - hiilenpoltto on hieman kielteistä toimintaa tässä maassa, mutta veturissa se on kyllä ehtaa.

Vanhat mekaaniset koneet ovat hienoja - olenko tulossa vanhaksi?

Vierailu viinitilalla

Lauantaina kävimme kuohuviinivalmistajalla katsomassa miten tekevät tätä kuplajuomaa. Paikka on Kessler: http://www.kessler-sekt.de/. Kuskina meillä Martin Goik - kiitos Martin hauskasta retkestä. Tässä muutama kuva - yksi erityisen hieno.

Tässä kävelemme tehtaalle - se on tuo rakennus, joka näkyy kadun päässä .Kyllä, siis tuollainen vanha, perisaksalainen rakennus. Kyllä koulujen, julkisten rakennusten ja tehtaiden pitäisi näyttää muiltakin kuin laatikoilta - tai pyöreiltä lasipinnoilta. Uskallan veikata, että työtekijät ylpeänä esittelevät, että olet muuten tuolla töissä!

 Yrityksen kyltti talon seinässä. Niinpä, tässäkin hieman tyyliä.

 Ja pulloja - niitä oli enemmän kuin suomalaiset pisalaskijat osaavat laskea - saksalaisista puhumattakaan.

Mutta tässä on retken kuvista paras. Oikea helmi. Rakennuksen toisen kerroksen katto oli tuettu teräspalkeilla. Ja ei millä tahaansa palkeilla vaan niitatuilla. Katsokaa tarkkaan tuota palkin alareunaa. Siinä on useampi levy päällekkäin ja ne on niitattu käsipelissä yhteen. Miksi? Koska palkki on ollut niin painava, että senaikaset nostovehkeet eivät ole sitä voineet nostaa, vaan se on pitänyt haalata paikalleen osina. Ja sitten ihan oikea insinööri on laskenut, että yksi levynpaksuus ei riitä vaan tarvitaan useampi. On siinä niittaaja kironnut. Mutta tässä näemme, että kun kunnolla tehdään niin muuten kestää - muutama sata vuotta. Yläpuolella on huokoisesta lastulevystä tehty tämän syksyn koteloviritys, joka minun ennusteen mukaan on ensikeväänä pelkkää purua.

 Lisää pulloja - aina 120 pulloa per sivu.

 Ja maistettiin me yhtä merkkiä. Ihan ok - ehkä vähän mineraalinen. Annan **** tähteä. Epäilen, että näitä tuotteita ei koskaan pääse Suomeen asti vaan nämä saksalaiset EU -veljet hoitavat nautinnan.

 Terveysvaikutukset taataan.

Meillä on Kytösessä kellari ja kovin olemme olleet huolissamme homeesta, jota pukkaa vähän seiniin ja kattoihin. Täällä olivat ylpeitä kasvustosta. Ja kieltämättä oli se aika hurjan näköistä. Jos Suomessa tuollaista olisi seinissä, niin tilaan ei pääsisi varmasti edes suojapuvussa, hengityssuojaimien kanssa.






Mutta todellakin hyvin hauska retki - jotenkin jäi sellainen olo, että mekin Suomessa voisimme tehdä tämän esim. Koskenkorvan ympärille, mutta vaatisi hieman otetta ja asennetta. Suo, Kuokka ja Jussi ja siihen tarina ympärille - ja jotta se siirtyy luksustuotesarjaan niin siihen pitää kytkeä teknologia ja insinööritiede mukaan. "Vain aidolla Suomalaisella tuotteella saat pelinkehityksen kulkemaan ja ajatuksen pysymään kirkkaana". Nyt kun Angry Bird löytyy kohta joka tuotteesta, niin olisiko aika laajentaa tuotekirjoa.... tälle puolelle?