Viikko 16

Suomessa viikonloppuna juna - Frankfurt, Lufthansa - juna yhdistelmällä. Kyllä hienosti toimii tämä meidän ihmistenliikutusjärjestelmä.

Gaia lähti

Laitan tämän kaikille tiedoksi, koska iso juttu Euroopan tähtitieteelle ja Hannalle.

Tässä linkki tapahtumaan: http://sci.esa.int/gaia/

 Ohjelmoinnista - tuskasta ja sen sietämisestä - osa 3

Tämä on vain muistiinpano itselleni, jotta en unohda. Ähelsin melkein kaksi päivää ohjelmointiongelman kanssa. Nyt tiedän miten saat omalle webbi sivullesi myytäväksi Amazon.com:in tuotteita. Opin muutaman uuden asian ja palautui mieleen taas miten tuskaista eri järjestelmien välinen integraatio voi olla - vaikka tämä uusi internetympäristö on parantanut asioita paljon. Toisaalta homma on mennyt huonoon suuntaan, koska virheilmoitukset (jos niitä nyt edes syntyy) ovat melkein aina hyödyttömiä.

Joulu ja insinööritiede - ovatko open source kehittäjät tämän ajan pukkeja?

Mitä joulu merkitsee insinöörille? Siis tämän nykyisen länsimaisen joulun, pukin ja kaiken muun ovat keksineet markkinointi-ihmiset, ei ole tässä insinöörillä mitään osuutta. Mutta varmasti insinöörillä on oma kauha joulusopassa näiden kaikien lelujen kanssa mitä jouluna myydään. Itseasissa olen varma siitä, että pukilla on insinöörikoulutus, miksi hän muuten olisi kiinnostunut leluista ja pyörittäisi tätä lelunjakologistiikkaa?

Minua itseäni innostaa kovin uusimmat leluluettelot, tässä pari esimerkkiä:

• http://www.br-lelut.fi/
• http://prisma.s-verkkokauppa.fi/fi/prisma/osasto/loytokori-ja-kuvastotuotteet-kuvastotuotteet-joulun-lelukuvasto

Ihan pentuna yksi suurimpia hupia oli selata Anttilan postimyyntiluetteloa läpi ja valita mitä ottaisi, jos olisi mahdollista - siskoni Tarja varmaan muistaa ajan. Ken on nähnyt tämän Anttilan hienon, välillisen painotuotteen? Nyt ei ole kuin tämä http://www.netanttila.com/shop/fi/netanttila, liekkö maailma mennyt parempaan suuntaan?

Miksi lelut kiinnostaa (miksi pukkia lelut kiinnostaa)? Olenko saanut lapsena liian vähän vai liian paljon leluja - ja olenko siksi ajautunut insinöörialalle jotta voisin "leikkiä"? Onko annettujen lelujen "tyypillä" merkitystä - legot ja koottavat pienoismallit aiheuttavat vääristymää aivoissa? Enkä hieman liian pelkistettyä ja karrikoitua, mutta jokin syy-seurausyhteys voisi olla. Mitäpä sanotte tästä seuraavasta?

Legojen ilmeet aiempaa vihaisempia - tutkijat huolissaan vaikutuksesta lapsiin
"- Ei voi olla miettimättä, miten yhä useammat negatiiviset kasvot iloisten kasvojen sijaan vaikuttavat lasten leikkeihin, kertoo uusiseelantilaisen Canterburyn yliopiston robotti-ekspertti tohtori Christoph Bartneck, joka on tutkinut yli 6000 Lego-minihahmoa." http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288573344348.html
Niin - menneinä aikoina legot olivat palikoita (niissä ei ollut liikkuvia osia - paitsi pyörät) ja niitä oli vain eri kokoisia ja värisiä - ei niillä mitään kasvoja ollut. Palikat olivat hyviä - niiden peruja on Nokia ja kännyköiden synty. Sitten tulivat dublot ja niissä oli minun muistin mukaan silmät, sellainen ankkapala, jossa isot silmät - mutta se olikin jo 80 lukua. Ja tämä varmaan ennusti koskeutusnäyttöjen ja älypuhelimien tuloa?

En löytänyt mitään hyvää artikkelia, jossa olisi tutkittu lelujen merkitystä tuleviin uravalintoihin (miksi pukista tuli pukki, eikä esim. tietoliikenneinsinööriä? Ovatko vapaan lähdekoodin kehittäjät tämän ajan pukkeja, jotka jakavat lahjoja lapsille/lapsenmielisille/ihmiskunnalle ilmaiseksi?). Saanen esittää tässä tutkimusaihetta - rahoituksen saisi varmasti kaivettua lelujenvalmistajilta. Erityisesti minun kiinnostaisi tietokonepelien vaikutus - eihän kukaan nyt enää legoilla leiki - vai leikkiikö? Katsokaa oheinen: http://ajattelunammattilainen.fi/2012/05/02/miten-tietokonepelit-vaikuttavat-ajatteluun/

Meille kaikille joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa - netti kiinni, villasukat jalkaan, suklaarasia auki ja lukemaan jotain muuta kuin näitä ohjelmointiopuksia. Siispä suuntaan sunnuntaina lentokentälle - lennän sieltä Pariisiin, vaihdan konetta, käännän nokansuuntaa etelään ja vola - olen Roomassa. Jos kaikki menee hyvin, niin tapaan Leenan Rooman lentokentällä ja yritämme päästä samaan koneeseen Palermoon. Sunnuntai-iltana 22.12. olemme pipo päässä lämmittämässä pientä taloamme Sisilialaisessa kylässä (jos lämmitin lähtee käyntiin ja vesijohto ei katkea - huom! if- lauseet). Siinä hytistessä uskon kaiken muun maallisen irtoavan harteilta  ja joulurauhan laskeutuvan.

Toivotan Teille kaikille oikein hyvää Joulua ja Erinomaista Uutta vuotta. Palaan takaisin Stuttgartiin 6.1.2014 ja varmaan jotakin kirjoitan Joulusta. Blogihan jatkuu ainakin tuonne tammikuun loppuun - voi olla, että jotain ilmestyy myös helmikuussa.

Viikko 15

Teetä ja pullaa saksalaisittain (huom päivitys, versio 3.0)

Täällähän ei ole opettajien- eikä henkilökunnan huonetta, vaan jokainen keittelee kaffensa ja teensä kuten parhaaksi näkee tai käy koulun kuppilassa. Myös pikakahviautomaatti löytyy, ken sitä harrastaa.

Tässä huoneessa missä istun on onnekseni teenjuojia ja heillä oma, sanoisinko hieman nörttimäinen viritys teen tekoon.

 Eli aamupäivällä tehdään mustaa teetä, iltapäivällä tarjolla on vihreää teetä. Teenlehdet laitetaan tuollaiseen paperipussiin, pussinsuu taitellaan nätisti ja homma suljetaan tuollaisella konttorilemmarilla. Lemmarista lähtee muovitettu rautalangan pätkä - tämä on tärkeä osa installaatiota.

 Vesi kuumennetaan vedenkeittimessä. Mustalle teelle 100 'C ja vihreä 80 'C. Tämä on myös tarkkaa hommaa.

 Kun vesi valmista, otetaan kansi pois ja pussi ujutetaan veteen niin, että purut uivat, mutta klemmari ei ole vedessä. Säätö tapahtuu muovitettua rautalankaa hyväksikäyttäen - lanka puristaan kannen väliin oikeasta kohdasta. Sitten vaan odotellaan noin 8 minuuttia ja hoplaa, meillä on teetä. Klemmaria ja rautalankaa uudelleenkäytetään, paperipussi poroilla on kertakäyttöinen.

Muuten tämä on ihan toimivat, mutta tuota vedenkeitintä on hankala pestä (niinkuin kaikkia) ja kun tänne kertyy tätä teetä niin aina muutaman kuukauden jälkeen pannu on aika hurjan näköinen. Mutta ei huolta - kyllä tekniikan ihmiset keinon keksii - eli puhdistus tehdään niin, että vettä keitetään konetiskiaineen kanssa. Todistettavasti puhdistaa pannun - tietty pitää olla tarkka ainejäämistä, että niitä ei tule seuraavaan teehen :)

Ja nyt tänään 11.12.2013 järjestelmään saatiin päivitys 3.0. Mitä sanotte tästä?

 Eli nyt siirryimme pois kertakäyttöisistä paperipusseista tämmöiseen kangasvalmisteiseen pussiin. Myös klemmari jää pois ja rautalanka on jo tässä valmiina. Tätä on testattu nyt yksi kerta ja kyllä se vain teetä tekee. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mitä kuituja tästä irtoaa, mutta varmasti jotain ja ne ovat varmasti tarpeellisia. Hieman mietin kyllä, että miltä tämä kangaspussi mahtaa näyttää pari kuukauden käytön jälkeen - sitä kun ei tässä pestä välillä - pitäisikö? Seuraan pussin värimuutoksia ja raportoin niistä myöhemmin. Tätä se saksalainen vihreä liike tekee - paperi poistuu ja sellutehtaat menee nurin - vai miten käynee?

Ja sitten se pulla. Lupasin itselleni, että syön yhden Schnitzelin täällä ja se tuli tehtyä viime viikonloppuna - ei siitä sen enempää. Mutta toinen lupaus oli tämä pulla. Näin näitä jo pari vuotta sitten kun kävin täällä. Nyt sitten söin hänet. Iso oli, mutta aika pettymys - mauton, ei edes oikein kauhean makea, vaikka niin voisi päältä katsoen päätellä (ei ole pulla päältä katsoen pääteltävissä). Toista ei tarvitse syödä - on suomalainen korvapuusti vielä aika kova juttu. Arvoasteikolla annan *+ - jotenkin tämä oli ... tyhjä, mauton, mitätön?

Paikallinen "pikkujoulu" - The Besen

Torstaina klo 18:00 menen tuonne. In: d'Besa am Kelterplätzle, Strümpfelbacher Str. 40.
http://www.weinhof-zaiss.de/dbesa-am-kelterpltzle.html 
Tämä oli myös hauska retki. Mukana oli muutama opettaja Wolframstassen yksiköstä (katso kuva).

 Tässä pari kuvaa ulkopuolelta. Siis idea on että kyseessä ei ole ravintola vaan yksityinen tuottajaperhe, jolla on oikeus myydä muutamana kuukautena omia tuotteitaan suoraan kuluttajille. Vähän samaa kuin näissä ravintolapäivissä, mutta paljon pidemmälle vietynä.
Besen tarkoittaa luutaa - siitä tämä juttu.

Osassa näistä Besen paikoista syödään perheen keittiössä tai olohuoneessa. Tämä oli hieman sivistyneempi paikka. Hieno holvikatollinen tila ja koristeltu joululla.

 Tässä oli nyt tämän syksyn, tämän perheen uusinta punaviiniä. En ole koskaan juonut punaviiniä lasisesta korvamukista, mutta nyt tuli sekin tehtyä. Ei hassumpaa viiniä, hyvin nuorta, lämmintä, ehkä aavistuksen makeaa - ei kuivaa. Hyvä jälkimaku. Annan **** tähteä.

 Pihvistä minulla ei ole kuvaa. Sitä oli marinoitu tuossa viinissä pari viikkoa, oikein mureaa oli. Mutta tässä jälkiruoka, pannukakkua paloina, oman sanon omenahilloa (reilusti) ja kermavaahtoa. Tosi mukava yhdistelmä, mutta aivan hurja annos pihvin jälkeen.

Tässä pieni porukkamme. Kiitos isännille.

Ikuinen silmukka

Yritin todella kovasti. Saksalainen palkanmaksaja sanoo, että minun pitää maksaa maksut Suomeen ja tehdä maksut ihan itse, he eivät niitä maksa. Suomalainen taho sanoo, että kyllä, maksut Suomeen, mutta minä en pysty niitä maksamaan itse ja ei ole mitään maksumekanismia, maksut pitää tehdä Saksalainen palkanmaksaja.

Eli nyt olemme jumissa ja raha ei liiku - minä tässä välissä.
Kyllä sanon, että kovin on tehty vaikeaksi tämä homma - vaikka meidän pitäisi olla samaa EU:ta ja työvoiman pitäisi liikkua vapaasti. Varmaan liikkuukin (esim. minulta ei ole kysytty kertaakaan passia kaikkina näinä matkoina), mutta epäilen että valtioilta jää muutama euro saamatta. Minä sentään yritin/yritän.

Eri kansojen tapa ratkaista ongelmia

Sain sähköpostilla oheisen kuvan Joachim Kuhn:ilta - hän kysyi, että näinkö ongelmat ratkaistaan Suomessa. No, ehkä tuossa pitäisi olla sauna välissä? Vai onko maailma jo muuttunut?

  

Viikko 14

Viikonloppuna Suomessa juna - Frankfurt - Lufthansa - Helsinki yhdistelmällä edestakaisin. Ei ongelmia, jotenkin tämä alkaa jo tuntua "tylsältä".

Sisätilapaikannuskurssin karttaosuus

Nyt opiskelijoiden kanssa olemme rakentamassa käyttöliittymää sovellukseen, joka tunnistaa käyttäjän sijainnin rakennuksen sisällä. Käyttää hyväkseen WLAN tukiasemisen signaalien voimakkuuksia ja kuuluvia tukiasemia - laskee näistä ns."tunnisteen" = fingerprint. Annoin viime viikolla opiskelijoille tehtäväksi etsiä ja kokeilla millä tekniikalla saadaan tehtyä oma kartta huoneista ja muista tiloista. Esittelin tekniikoita mitä olin itse löytänyt. Mutta opiskelijat ovat viksuja - löysivät vielä helpomman ja paremman jVectorMap: http://jvectormap.com/. Siis insinöörille, jos kelle suo tiettyä laiskuutta = pyritään minimoimaan työpanos suhteessa hyötyyn. "Tyhmä paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Toinen mielenkiinoinen juttu tässä JavaScript kirjastossa on, että se on yhden henkilön kehittämä : jVectorMap is developed by Kirill Lebedev. Maailma on muuttunut, ei tarvita enää massiivista yritystä, suunnitteluosastoa jne. jotta tämmöinen syntyy. Kuka olisi uskonut 10 vuotta sitten? Jotenkin tästä väistämättä tulee mieleen, että tämä sama on tapahtumassa myös muilla työelämän alueilla - jopa koulutuksessa. Onko ihan selvää enää, että tämä ns. instutionaalinen koulujärjestelmä on tehokkain (ajassa ja rahassa) ja laadussa? Jotenkin kun tässä minulla on ollut nyt aikaa katsoa ympärilleni niin olen yhä enemmän hämmästyneempi mitä kaikkea verkossa on olemassa ja vieläpä "ilmaiseksi". En yhtään ihmettele Suomen ja muiden maiden Pisa tulosten liukumista alamäkeen - emme pärjää kaikelle sille "muulle viihteelle" mitä on tarjolla. Jos et voi voittaa, liittoudu - onko tämä ainoa keino? Viihteellistä insinööriopetusta?

Sauna Sisiliaan

Jos opettamista & muutenkin työtä voi tehdä verkon yli, niin mitä kaikkea oikein voi tehdä? Kyllä voi melkein vaikka mitä - tältä ainakin minusta nyt tuntuu. Meillä Leenan kanssa on menossa saunaprojekti Sisiliaan ja tällä viikolla tiistaina on nyt sitten pohja valettu. Tässä muutama kuva pohjasta - siis tuossa ei vielä ole sitä valua.

 Tämä on näkymä etelään = sama näkymä kuin lauteilta - sitten kun ne siihen tulevat. Aina ei aurinko paista täälläkään, mutta se näkymä, ah, kyllä siinä sielu lepää.

 Paikallisilla on hieman eri tyyli tehdä, vai mitä sanotte tästä? Eli ympäri tulee raudoitettu kehys ja keskiosa on täynnä kiviä. Säästävät betonia?

Tässä vielä lähikuva kivistä/laatankappaleista. Routaeristystä ei tule :)

Voiko projektieja hoitaa näin "etänä"? Näyttäisi siltä, että voi --- nooo, katsotaan kunhan valu on tehty ja pääsen jouluna sitä koputtelemaan. Mitä kaikkea lienee noiden kivien alla?

Joulutunnelmaa Saksassa

 Leena tuli viettämään itsenäisyyspäivää tänne Saksaan ja kävimme tuossa keskustassa katselemassa miten saksalaiset virittävät oman sisäisen kellotaajuutensa jouluun.

 Ja tietysti heti törmäsimme suomalaiseen kaveriin, joka teki loimulohta. Emme jääneet syömään, koska jono oli pitkä - kyllä saksalaiset hyvän päälle ymmärtävät.

Porukkaa oli paljon ja näitä havuilla koristettuja mökkejä, jossa myytiin syötävää, juotavaa, kaikkea tarpeellista ja tietysti kaikista tärkeitä = rihkamaa. Tätä oli kilometritolkulla.

 Mutta se mikä teki tästä hommasta eurooppalaista oli tämä: paikalliset toimijat näkymä saavat myydä omaa tuotantoaan ihan siinä kadulla. Jos epäselvää niin tämä EI ollut laimeaa viiniä vaan ihan kirkasta ja väkevää. Mitähän sanoisi suomalainen toritarkastaja tästä?

 Ja junarata pitää tietysti olla. Eikä ihan mikä tahaansa, vaan ihan oikea hiilellä käyvä höyryveturi.

Kyllä oli hieno kone ja ääni. Oikea tuoksu - hiilenpoltto on hieman kielteistä toimintaa tässä maassa, mutta veturissa se on kyllä ehtaa.

Vanhat mekaaniset koneet ovat hienoja - olenko tulossa vanhaksi?

Vierailu viinitilalla

Lauantaina kävimme kuohuviinivalmistajalla katsomassa miten tekevät tätä kuplajuomaa. Paikka on Kessler: http://www.kessler-sekt.de/. Kuskina meillä Martin Goik - kiitos Martin hauskasta retkestä. Tässä muutama kuva - yksi erityisen hieno.

Tässä kävelemme tehtaalle - se on tuo rakennus, joka näkyy kadun päässä .Kyllä, siis tuollainen vanha, perisaksalainen rakennus. Kyllä koulujen, julkisten rakennusten ja tehtaiden pitäisi näyttää muiltakin kuin laatikoilta - tai pyöreiltä lasipinnoilta. Uskallan veikata, että työtekijät ylpeänä esittelevät, että olet muuten tuolla töissä!

 Yrityksen kyltti talon seinässä. Niinpä, tässäkin hieman tyyliä.

 Ja pulloja - niitä oli enemmän kuin suomalaiset pisalaskijat osaavat laskea - saksalaisista puhumattakaan.

Mutta tässä on retken kuvista paras. Oikea helmi. Rakennuksen toisen kerroksen katto oli tuettu teräspalkeilla. Ja ei millä tahaansa palkeilla vaan niitatuilla. Katsokaa tarkkaan tuota palkin alareunaa. Siinä on useampi levy päällekkäin ja ne on niitattu käsipelissä yhteen. Miksi? Koska palkki on ollut niin painava, että senaikaset nostovehkeet eivät ole sitä voineet nostaa, vaan se on pitänyt haalata paikalleen osina. Ja sitten ihan oikea insinööri on laskenut, että yksi levynpaksuus ei riitä vaan tarvitaan useampi. On siinä niittaaja kironnut. Mutta tässä näemme, että kun kunnolla tehdään niin muuten kestää - muutama sata vuotta. Yläpuolella on huokoisesta lastulevystä tehty tämän syksyn koteloviritys, joka minun ennusteen mukaan on ensikeväänä pelkkää purua.

 Lisää pulloja - aina 120 pulloa per sivu.

 Ja maistettiin me yhtä merkkiä. Ihan ok - ehkä vähän mineraalinen. Annan **** tähteä. Epäilen, että näitä tuotteita ei koskaan pääse Suomeen asti vaan nämä saksalaiset EU -veljet hoitavat nautinnan.

 Terveysvaikutukset taataan.

Meillä on Kytösessä kellari ja kovin olemme olleet huolissamme homeesta, jota pukkaa vähän seiniin ja kattoihin. Täällä olivat ylpeitä kasvustosta. Ja kieltämättä oli se aika hurjan näköistä. Jos Suomessa tuollaista olisi seinissä, niin tilaan ei pääsisi varmasti edes suojapuvussa, hengityssuojaimien kanssa.






Mutta todellakin hyvin hauska retki - jotenkin jäi sellainen olo, että mekin Suomessa voisimme tehdä tämän esim. Koskenkorvan ympärille, mutta vaatisi hieman otetta ja asennetta. Suo, Kuokka ja Jussi ja siihen tarina ympärille - ja jotta se siirtyy luksustuotesarjaan niin siihen pitää kytkeä teknologia ja insinööritiede mukaan. "Vain aidolla Suomalaisella tuotteella saat pelinkehityksen kulkemaan ja ajatuksen pysymään kirkkaana". Nyt kun Angry Bird löytyy kohta joka tuotteesta, niin olisiko aika laajentaa tuotekirjoa.... tälle puolelle?

Viikko 13

Valittaminen kannattaa (aina?)

Viikon 7 blogissa kirjoitin viikonloppureissusta Itävaltaan Anskun ja Alex:in luokse.

 Reissuhan oli tästä alkupäästä Stuttgart - Munchen lievästi takkuinen ja juna oli noin 1,5 tuntia myöhässä. Deutsche Bahnhof (DB) on siitä rehti laitos, että konduktööri jakoi valmiiksi junassa lomakkeet, jolla pystyi anelemaan osaa junamatkan hinnasta pois (kirjekuorikin oli mukana). Ajattelin, että minäpä harrastan ja testaan toimiiko tämä. Matka oli 12.10.2013, sain hakemuksen lähtemään 28.10.2013 (oli tuota muuta askaretta myös). Ja vastaus on päivätty 18.11.2013. Junamatkan hinta oli 55,00 euroa ja siitä palauttivat 13,75 euroa - istumapaikasta (4 euroa) ei palautettu mitään. En ole vielä katsonut onko raha jo siirtynyt saksalaiselle tilille, mutta varmaankin on. Miten lienee tämä VR:n kanssa - onko kellä kokemusta? Onko joku saanut rahaa takaisin?

Tämä toimi - hieno homma :)

 

Sillileipä

En ole paljon kirjoittanut näistä saksalaisista herkuista, kun en ole niihin oikein syventynyt ja en ole mikään ekspertti tuon ruuan kanssa. Mutta teen nyt poikkeuksen, että tämäkin sääntö saadaan kuntoon.

Olen tässä jo monta viikkoa katsonut yhtä leipää hieman mietiskellen, että uskaltaisiko.... Nyt sitten sorruin. Tuote on Nordsee nimisen yksityksen Bismarck Baquette http://www.nordsee.com/de/bismarck-baguette.html Tässä miltä se näytti Suttgartin päärautatieaseman myymälän mainoksessa. Hintaa tuotteella on 2,20 euroa, sisältää verot, lautasliiinan ja paperipussin.

Tässä sitten aito tuote. Sipulia oli reilusti, kovin suolainen hän ei ollut. Sillifile oli hieman rullalla, kun ei muuten ollut mahtunut väliin. Sämpylä olisi saanut olla isompi, sinällään se oli oikein mukavan rapea. Sillin nahka oli paikoin sitkeä.

 Loppuarvostelu: Nyt tiedän - en sorru enää, ryhtini pitää. En kuitenkaan ole vielä riittävän EU -henkinen - ja ei minusta taida saksalaista tulla. Mutta hyvä testi tämä oli ja unohtumaton makuelämys. Sanoisin ** tähteä, kyllä sen söi ja ei se paha ollut - oli se joskus uinut vedessä ja kaikkea uivaa pitää kunnioittaa.

 Lunta

Nyt on pakko kertoa, että tiistaiaamuna 26.11.2013 tänne tuli ensilumi. Ei tämä varmasti jää, mutta tosi hauska juttu - jotenkin mieli muuttui valoisammaksi, kun aina ei tule sitä vettä niskaan.

Kurjaa tässä oli, että maanantaina iltapäivällä tulin kipeäksi ja kuume nousi. Buranaa syöden ja peiton alla hytisten yö meni. Aamulla olikin jo melkein siedettävä olo - opetus alkoi klo 8:15.  Nyt klo 11:30 yhden mozzarella sämpylän ja kahden teekupin jälkeen olo on taas hyvä.

 Tässä aamulla klo 7:20 kun läksin koululle, pimeää on, mutta lumi auttaa vai mitä? Jotenkin tämä ensilumi sykähdyttää. Koetin katsoa paikallisista lehdistä, onko onnettomuuksia tapahtunut paljon, mutta en löytänyt mitään mainintaa?

Koska minulla ei ole talvikenkiä mukana (vielä), niin innovoin oheisen "saksalaistyylisen" virityksen. Villasukat ovat mukana, koska lattiat ovat kiveä ja melko kylmät.
Tämä kenkäviritys toimi oikein hyvin. Ei ole tyylikäs, mutta insinöörihän keskittyy toiminnallisuuteen - jätetään se muotoilu ja tyyli suosiolla muille.

Kello on nyt 11:30 - lumi on pysynyt ainakin tähän asti.

Nyt on torstai-iltapäivä 28.11.2013 ja olen potemassa flunssaa tällä kammiossani. Kun kävin pakollisella ulkoilmakävelyllä (pako syödä jotain) Mesan ruokalassa (katsokaa linkki), niin huomasin, että ei se lumi ole mihinkään lähtenyt. Itseasiassa asuntolan viereinen lätäkkö oli osin jäässä! En uskonut, että tässä näin käy - Espoossa ei ole vielä lunta ja täällä kylmä - voi johtua myös kuumeesta. Kurja viikko - sanoisin.

Kolmen vuoden keikka

Tänään nyt sitten Metropolia julkisti uudet päällikköpaikat 1.1.2014 alkaen ja niin vain kävi, että vastuulleni tulee osaamisalue : Mediasovellukset ja visuaalinen viestintä. Tämä pitää sisällään osa-alueet:
1. Radio &TV
2. Mobiilisovellukset
3. Digitaalinen viestintä
4. Graafinen suunnittelu
5. Mediatekniikka (web, graaf.)

Klassinen kysymys, itse itseäni komentaen, miltäs nyt tuntuu? Hmmm... ei yllätys, ei mitään ylivoimaista, uutta tuo Radio osuus - siitä varmaan saadaan uutta mukavaa kehitysjuttua aikaan. Tietysti tuntuu, positiivinen tunne - paljon, paljon avoimia kysymyksiä. Mutta jotenkin luottavaisella mielellä, hyvä porukka ympärillä, peruskone toimii.

Viikko 12

Suomessa viikonloppuna juna - Frankfurt/Lufthansa - juna yhteydellä, nyt toimi oikein hyvin ja oli ajallaan. Perjantaina työhaastattelu Skypen yli täältä Stuttgartista - kyllä tämä maailma on menossa mielenkiintoiseen suuntaan - siis kommentti ei koske haastattelua vaan tätä tekniikkaa. Ihan oikeasti alan uskoa, että töitä voisi tehdä etänä mistä tahaansa. Ehkä meidän Sisilian talosta tuleekin 10 vuoden sisällä pääasiallinen työskentelypisteeni? (Siis tietäen miten vaikeaa on italialaisten verkko-operaattoreiden kanssa niin, en taida oiken uskoa tähän vielä tänään). Mutta muutos on tapahtumassa, selvästi.

Viikonlopun toiseksi mukavin asia - sauna

Kyllä on suomalaisilla yksi keksintö ylitse muiden, sauna. Olin viimeksi saunassa lokakuussa Espoon uimahallissa, mutta kyllä Hannan ja Petrin sauna tuntui mukavalta, kiitos siitä. Nyt kun Nokian puhelinten kohtalo sulkeutuu tänään tiistaina: http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/11/19/tassa-kokouksessa-hyvastellaan-kannykat/201316079/170, niin tarvitaan uutta innovaatiota kehiin. Mitäpä jos kaivetaan sauna kunnolla esiin ja tehdään siitä 2020 luvun versio? Tila, jossa voi nauttia etelän lämmöstä suomalaisella tekniikalla. Tätä Suomi perusversiota kun tämä muu osa palloa ei ehkä ihan aina ymmärrä - tätähän on jo yritetty. Tarvitaan SaunaInternational versio - mitä mahtaisi olla? Markkinatutkimuksen paikka.

Oma vientiponnistukseni Sisiliaan etenee, tänään piti alkaa laatan valu ja ikkunoista on pyydetty tarjoukset. Kunhan tätä päästään tuossa kesällä 2014 testaamaan sisilialaisilla, niin teen tästä kunnon raportin. (Lämpötilan ja ilman kosteusprosentin vaikutus sisilialaisen saunojan saunassaoloaikaan). Näen jo edessäni julkaisun rakenteen ja tilastollisen hajonnan eri ikä- & sukupuolimuuttujilla.

Sisätilanpaikannus kurssi - yksinkertainen proto toimii

Pieni tunnistus maailmalle, mutta suuri tälle kurssille - nyt yksinkertainen versio ohjelmasta toimii täällä - käyttöliittymä vielä hyvin pelkistetty, mutta It's alive. Nyt loppu onkin kiinni sitten näistä opiskelijoista :)

Vanheneminen ja eläke

Tässä samassa huoneessa istuu Prof. Martin Goik ja hän yllättäen ilmoitti eilen, että täytti kyseisenä päivänä 50 vuotta. Mitäs siihen sanomaan - onnittelut ja keskustelua vanhenemisesta. Suomessakin on ollut tiedotusvälineissä lausuntoja, että yli 55 vuotias on jo ongelmajätettä (tai jotain sellaista) yritysten näkökulmasta. Toisaalta pitäisi pidentää työuria ja jaksaa yli 65 vuotiaaksi. Insinöörinä sanoisin, että tässä yhtälössä on nyt jokin pahasti vinossa. Martinin kanssa todettiin, että vanhetessa näkökulma työhön ja elämään muuttuu - kaikki mikä kiiltää, vilkkuu ja ääntelee, ei enää kiinnosta niin paljon, vaan asioilla on syvempiä yhteyksiä - asioilla on prioriteetit - aina ei tarvitse rynnätä heti, voi jopa miettiä ja harkita. On totta, että tällä hetkellä kun itse olen 55, en oikein voi kuvitella pystyväni olemaan katu-uskottava nuorille 20 + vuotiaille yli 10 vuoden päästä ja opettavani heille uusia verkkoteknologioita. Mutta ehkä tämä opettaminen muuttuu - merkkejä tästäkin on jo ilmassa. Todennäköisesti tulevaisuus on pari-/ryhmäopettajuudessa verkko-opetusympäristöjä käyttäen.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa - jo Konsta Pylkkänen sanoi, että jälkiviisaus on viisauden makein laji. Pyytäisin kuitenkin, että katsoisitte oheisen videon: http://www.ted.com/talks/kevin_kelly_on_the_next_5_000_days_of_the_web.html - tästä olisi mukava kuulla Teidän kommentteja - tähänkö ollaan menossa?

Martinin 50 -vuotisjuhlat

Ja keskutelujen jälkeen sain kutsun lauantain 50 v juhliin, jotka ovat viereisen kylän intialaisessa ravintolassa: http://www.indiahouse-stgt.de/ klo 18:00. Ilman muuta menen juhliin ja tähän tulee tarinaa sunnuntaina - saattaa tulla myös kuvia. Pitäisi löytää joku lahja...?

Löysin lahjan  - kirja: The eBike Book ja todella mukavan kirjakaupan Hugendubel.de

Tässä vähän samaa kuin Akateemisessa Kirjakaupassa - kolme kerrosta, laadukkaita kirjoja, viihtyisät tilat. Tulen käymään täällä vielä monta kertaa - yksi tähtitieteen kirja kiinnostaa minua kovin - HUOM! Hanna.

Tosiaan tämä on nyt sitten 50 vuotislahja prof. Martin Goik:ille. Hän pyöräilee paljon ja harrastaa myös kiipeilyä. Etsin kiipeilykirjaa, mutta sitä en löytynyt, mutta löytyi hieno kirja sähköpolkupyöristä. Eli tämä on tulevaisuus - kun vanhana ei jaksa enää polkea, niin otamme insinööritieteet avuksi - ja vot, meillä on patteriapupolkupyörä. Näitä on kyllä jo aika monenlaisia, Suomeen nämä on vasta jotenkin vasta tulossa, ja jotenkin minulla sellainen tunne, että uusimmat viritykset eivät oikein koskaa saavuta meitä. Herättikö tämä mitään ajatuksia heissä jotka pyöräilevät - olisiko ePyörällä tarvetta ja kysyntää?

Ja tässä vielä iloinen päivän sankari. Siis vanheneminen ei ole aina kipua ja kivistystä - kyllä sinne muutama iloinenkin juttu mahtuu.

Viikonloppu Stuttgartissa

Ajoin amusella metrolla keskustaan ja kävin katsomassa tätä luistelurataa & "talvikylä".

 Tässä kuvia - olivat rakentamassa muutenkin joulua tähän keskustaan - joulukuusikin on tuossa oikealla (ei "ihan" kokonaan kuvassa) ja pystyssä. Tässä kaunis paviljonki.

 Tuolla se luistinrata on. Huomaa vihreä nurmikko.

 Tässä talvikylän mökkejä, näitä oli noin 10 kpl. Möivät syötävää (nakkeja ja sämpylöitä), sokerilla kuorrutettuja omenia ja glögiä. En sortunut.

 Ja kyllä, luistelijoita oli. Jää näytti melko hyvältä, vaikka lämpötila oli plussan puolella. En kuitenkaan mennyt luistelulle.

Jotenkin näistä "TekoJoulu/TalviJutuista" tulee surullinen olo. Tietysti nykyisin voidaan tehdä vaikka mitä tekojuttua, mutta jotenkin siitä jää outo maku. Ollappa oikeaa jäätä ja pakkasta - ja metri luntakin :)




Tässä eri juttu, mutta tulossa vasta seuraavalla viikolla: http://weihnachtsmarkt-deutschland.de/stuttgart-finnisches-weihnachtsdorf.html

Tähän loppuun vielä videontynkä, jonka otin tuossa keskustassa. Joku on joskus tehnyt aika makean aukion.

Viikko 11

Lukijatilastoa - tuhat rikki 12.11.2013

Hyvä lukija, olet varmaan miettinyt, että oletko ainoa, joka tätä minun tajunnanvirtaa seuraa. Älä kanna huolta, et ole yksin. Tämä Blogger on siitä hauska työkalu, että se generoi myös tilastoja sivujen lukemisesta. Tässä muutama numero tilanteesta 12.11.2013.

 Eli tänään näitä juttuja oli luettu yli 1000 kertaa - internet on ihmeellinen masina.

Minua numerot motivoivat - ketäpä eivät. Määrällinen palaute on jotenkin konkreettista, eikö vain. Myös on mielenkiintoista, että kommentteja olen saanut vain 18 kappaletta, joka on 1,796 % lukutapahtumista. Tämä on varmaan myös melko normaali prosentti, miten ihmiset kommentoivat suhteessa lukevat - kommentointihan vaatii siirtymisen passiivisesta aktiiviseksi ja se on tilamuutos, joka vaatii energiaa. Järjestelmät (myös ihmiset) pyrkivät minimoimaan energiankäytönsä ja tilamuutokset :).

Mutta minusta on kiva kirjoitella tätä. Vaikka olen nyt aktiivinen, niin en ole yhtään laihtunut - johtuisiko tästä saksalaisesta ruuasta?

Vanha pommi Stuttgartin lentoasemalla

Vaikka sodasta on jo aikaa, niin vielä löytyy pommeja tästäkin maasta, jopa lentoaseman läheltä. Tässä viikonlopun uutinen niille jotka saksaa osaavat (huomaa lauserakenne): http://www.stuttgarter-zeitung.de/inhalt.flughafen-stuttgart-weltkriegsbombe-in-rekordzeit-entschaerft.ab46ea00-3754-4871-95b4-299abded8d99.html

Pakkasaamu

Kun tiistaiaamuna tulin töihin, niin nurmikko oli valkeassa kuurassa (valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana) ja pipo minun piti laittaa päähän. Hieman yllättävää nämä lämpötilat - Suomessa yhtä lämmintä kuin täällä?

Muutama arkkitehtuurikuva vielä

Joka perjantai minulla on opetusta tuolla kaupungin keskustassa Wolframstrassella. Eli aamulla hyppään metroon ja kävelen seuraavien nähtävyyksien ohi - oikein piristävä aamukävely.

 Stuttgartin keskustahan on laaksossa kahden kukkulajonon välissä ja tietysti rinteillä kasvaa viiniköynnöksiä. Aika mukava ajatus, vai mitä.

 Sitten kävelen tämmöisen pankkikeskittymän läpi. Paikalliset ovat ärtyneitä näistä lasilinnoista, tämän paikalta kuulema purettiin vanhoja rakennuksia pois. No, onhan niiden pankkiirienkin jossain oltava, laitetaan ne vaikka tämmöisiin lasimökkeihin.

 Pankkikeskittymän jälkeen näkyviin tulee paikallinen Valittujen Palojen talo. Siis Valitut Palat on edelleenkin olemassa, itse luin niitä pentuna yli 40 vuotta sitten ja on niitä vielä muutama jäljellä Kytösen kammarin lipastossa. Mutta ilmeisesti kustannustoiminta kannattaa, talo on hauska ja saa ainakin minut hymyilemään.

 Sitten hurja juttu. Seuraava talo on Stuttgartin kaupunginkirjasto. Kirjaston seinään on kaiverrettu arabiaksi oheinen teksti. Siis Saksassa - vielä on toivoa. Osaako joku arabiaa ja voisi hän auttaa selvittämään mitä tuossa oikein lukee? Tästä erityismaininta & prezzel tarjolla. Yritän tätä kyllä selvittää myös täältä paikallisilta.

Ja kävellen kierrän rakennustyömaan, josta syntyy junien kääntöpaikka maan alle. Eli nyt Stuttgartilla sama ongelma kuin Helsingillä. Junat tulevat tänne päärautatieasemalle ja rata ei jatku siitä. Junan veturin siirtäminen toiseen päähän vaunuja vie aikaa ja tämä yksi syy miksi junat ovat myöhässä. Ratkaisuna on tämmöinen huikea rinkula, jossa junat kääntyvät. Paikalliset vastustivat tätä lujasti, mutta siihen se on syntymässä - milloin lienee valmis? Ei ainakaan sinä aikana kun minä olen täällä.

Joka vanhaa muistaa, sitä tikulla silmään

Koska on marraskuu ja marraskussa on tämä Movember villitys ja koska Tuula ja Sari nyt lähettivät oheisen kuvan niin hymyillään nyt sitten yhdessä. Olkoon tämä minun panokseni Movember:ille. Jos tämä ei irrota kommentteja niin sitten ei mikään...