Viikko 13

Valittaminen kannattaa (aina?)

Viikon 7 blogissa kirjoitin viikonloppureissusta Itävaltaan Anskun ja Alex:in luokse.

 Reissuhan oli tästä alkupäästä Stuttgart - Munchen lievästi takkuinen ja juna oli noin 1,5 tuntia myöhässä. Deutsche Bahnhof (DB) on siitä rehti laitos, että konduktööri jakoi valmiiksi junassa lomakkeet, jolla pystyi anelemaan osaa junamatkan hinnasta pois (kirjekuorikin oli mukana). Ajattelin, että minäpä harrastan ja testaan toimiiko tämä. Matka oli 12.10.2013, sain hakemuksen lähtemään 28.10.2013 (oli tuota muuta askaretta myös). Ja vastaus on päivätty 18.11.2013. Junamatkan hinta oli 55,00 euroa ja siitä palauttivat 13,75 euroa - istumapaikasta (4 euroa) ei palautettu mitään. En ole vielä katsonut onko raha jo siirtynyt saksalaiselle tilille, mutta varmaankin on. Miten lienee tämä VR:n kanssa - onko kellä kokemusta? Onko joku saanut rahaa takaisin?

Tämä toimi - hieno homma :)

 

Sillileipä

En ole paljon kirjoittanut näistä saksalaisista herkuista, kun en ole niihin oikein syventynyt ja en ole mikään ekspertti tuon ruuan kanssa. Mutta teen nyt poikkeuksen, että tämäkin sääntö saadaan kuntoon.

Olen tässä jo monta viikkoa katsonut yhtä leipää hieman mietiskellen, että uskaltaisiko.... Nyt sitten sorruin. Tuote on Nordsee nimisen yksityksen Bismarck Baquette http://www.nordsee.com/de/bismarck-baguette.html Tässä miltä se näytti Suttgartin päärautatieaseman myymälän mainoksessa. Hintaa tuotteella on 2,20 euroa, sisältää verot, lautasliiinan ja paperipussin.

Tässä sitten aito tuote. Sipulia oli reilusti, kovin suolainen hän ei ollut. Sillifile oli hieman rullalla, kun ei muuten ollut mahtunut väliin. Sämpylä olisi saanut olla isompi, sinällään se oli oikein mukavan rapea. Sillin nahka oli paikoin sitkeä.

 Loppuarvostelu: Nyt tiedän - en sorru enää, ryhtini pitää. En kuitenkaan ole vielä riittävän EU -henkinen - ja ei minusta taida saksalaista tulla. Mutta hyvä testi tämä oli ja unohtumaton makuelämys. Sanoisin ** tähteä, kyllä sen söi ja ei se paha ollut - oli se joskus uinut vedessä ja kaikkea uivaa pitää kunnioittaa.

 Lunta

Nyt on pakko kertoa, että tiistaiaamuna 26.11.2013 tänne tuli ensilumi. Ei tämä varmasti jää, mutta tosi hauska juttu - jotenkin mieli muuttui valoisammaksi, kun aina ei tule sitä vettä niskaan.

Kurjaa tässä oli, että maanantaina iltapäivällä tulin kipeäksi ja kuume nousi. Buranaa syöden ja peiton alla hytisten yö meni. Aamulla olikin jo melkein siedettävä olo - opetus alkoi klo 8:15.  Nyt klo 11:30 yhden mozzarella sämpylän ja kahden teekupin jälkeen olo on taas hyvä.

 Tässä aamulla klo 7:20 kun läksin koululle, pimeää on, mutta lumi auttaa vai mitä? Jotenkin tämä ensilumi sykähdyttää. Koetin katsoa paikallisista lehdistä, onko onnettomuuksia tapahtunut paljon, mutta en löytänyt mitään mainintaa?

Koska minulla ei ole talvikenkiä mukana (vielä), niin innovoin oheisen "saksalaistyylisen" virityksen. Villasukat ovat mukana, koska lattiat ovat kiveä ja melko kylmät.
Tämä kenkäviritys toimi oikein hyvin. Ei ole tyylikäs, mutta insinöörihän keskittyy toiminnallisuuteen - jätetään se muotoilu ja tyyli suosiolla muille.

Kello on nyt 11:30 - lumi on pysynyt ainakin tähän asti.

Nyt on torstai-iltapäivä 28.11.2013 ja olen potemassa flunssaa tällä kammiossani. Kun kävin pakollisella ulkoilmakävelyllä (pako syödä jotain) Mesan ruokalassa (katsokaa linkki), niin huomasin, että ei se lumi ole mihinkään lähtenyt. Itseasiassa asuntolan viereinen lätäkkö oli osin jäässä! En uskonut, että tässä näin käy - Espoossa ei ole vielä lunta ja täällä kylmä - voi johtua myös kuumeesta. Kurja viikko - sanoisin.

Kolmen vuoden keikka

Tänään nyt sitten Metropolia julkisti uudet päällikköpaikat 1.1.2014 alkaen ja niin vain kävi, että vastuulleni tulee osaamisalue : Mediasovellukset ja visuaalinen viestintä. Tämä pitää sisällään osa-alueet:
1. Radio &TV
2. Mobiilisovellukset
3. Digitaalinen viestintä
4. Graafinen suunnittelu
5. Mediatekniikka (web, graaf.)

Klassinen kysymys, itse itseäni komentaen, miltäs nyt tuntuu? Hmmm... ei yllätys, ei mitään ylivoimaista, uutta tuo Radio osuus - siitä varmaan saadaan uutta mukavaa kehitysjuttua aikaan. Tietysti tuntuu, positiivinen tunne - paljon, paljon avoimia kysymyksiä. Mutta jotenkin luottavaisella mielellä, hyvä porukka ympärillä, peruskone toimii.

Viikko 12

Suomessa viikonloppuna juna - Frankfurt/Lufthansa - juna yhteydellä, nyt toimi oikein hyvin ja oli ajallaan. Perjantaina työhaastattelu Skypen yli täältä Stuttgartista - kyllä tämä maailma on menossa mielenkiintoiseen suuntaan - siis kommentti ei koske haastattelua vaan tätä tekniikkaa. Ihan oikeasti alan uskoa, että töitä voisi tehdä etänä mistä tahaansa. Ehkä meidän Sisilian talosta tuleekin 10 vuoden sisällä pääasiallinen työskentelypisteeni? (Siis tietäen miten vaikeaa on italialaisten verkko-operaattoreiden kanssa niin, en taida oiken uskoa tähän vielä tänään). Mutta muutos on tapahtumassa, selvästi.

Viikonlopun toiseksi mukavin asia - sauna

Kyllä on suomalaisilla yksi keksintö ylitse muiden, sauna. Olin viimeksi saunassa lokakuussa Espoon uimahallissa, mutta kyllä Hannan ja Petrin sauna tuntui mukavalta, kiitos siitä. Nyt kun Nokian puhelinten kohtalo sulkeutuu tänään tiistaina: http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/11/19/tassa-kokouksessa-hyvastellaan-kannykat/201316079/170, niin tarvitaan uutta innovaatiota kehiin. Mitäpä jos kaivetaan sauna kunnolla esiin ja tehdään siitä 2020 luvun versio? Tila, jossa voi nauttia etelän lämmöstä suomalaisella tekniikalla. Tätä Suomi perusversiota kun tämä muu osa palloa ei ehkä ihan aina ymmärrä - tätähän on jo yritetty. Tarvitaan SaunaInternational versio - mitä mahtaisi olla? Markkinatutkimuksen paikka.

Oma vientiponnistukseni Sisiliaan etenee, tänään piti alkaa laatan valu ja ikkunoista on pyydetty tarjoukset. Kunhan tätä päästään tuossa kesällä 2014 testaamaan sisilialaisilla, niin teen tästä kunnon raportin. (Lämpötilan ja ilman kosteusprosentin vaikutus sisilialaisen saunojan saunassaoloaikaan). Näen jo edessäni julkaisun rakenteen ja tilastollisen hajonnan eri ikä- & sukupuolimuuttujilla.

Sisätilanpaikannus kurssi - yksinkertainen proto toimii

Pieni tunnistus maailmalle, mutta suuri tälle kurssille - nyt yksinkertainen versio ohjelmasta toimii täällä - käyttöliittymä vielä hyvin pelkistetty, mutta It's alive. Nyt loppu onkin kiinni sitten näistä opiskelijoista :)

Vanheneminen ja eläke

Tässä samassa huoneessa istuu Prof. Martin Goik ja hän yllättäen ilmoitti eilen, että täytti kyseisenä päivänä 50 vuotta. Mitäs siihen sanomaan - onnittelut ja keskustelua vanhenemisesta. Suomessakin on ollut tiedotusvälineissä lausuntoja, että yli 55 vuotias on jo ongelmajätettä (tai jotain sellaista) yritysten näkökulmasta. Toisaalta pitäisi pidentää työuria ja jaksaa yli 65 vuotiaaksi. Insinöörinä sanoisin, että tässä yhtälössä on nyt jokin pahasti vinossa. Martinin kanssa todettiin, että vanhetessa näkökulma työhön ja elämään muuttuu - kaikki mikä kiiltää, vilkkuu ja ääntelee, ei enää kiinnosta niin paljon, vaan asioilla on syvempiä yhteyksiä - asioilla on prioriteetit - aina ei tarvitse rynnätä heti, voi jopa miettiä ja harkita. On totta, että tällä hetkellä kun itse olen 55, en oikein voi kuvitella pystyväni olemaan katu-uskottava nuorille 20 + vuotiaille yli 10 vuoden päästä ja opettavani heille uusia verkkoteknologioita. Mutta ehkä tämä opettaminen muuttuu - merkkejä tästäkin on jo ilmassa. Todennäköisesti tulevaisuus on pari-/ryhmäopettajuudessa verkko-opetusympäristöjä käyttäen.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa - jo Konsta Pylkkänen sanoi, että jälkiviisaus on viisauden makein laji. Pyytäisin kuitenkin, että katsoisitte oheisen videon: http://www.ted.com/talks/kevin_kelly_on_the_next_5_000_days_of_the_web.html - tästä olisi mukava kuulla Teidän kommentteja - tähänkö ollaan menossa?

Martinin 50 -vuotisjuhlat

Ja keskutelujen jälkeen sain kutsun lauantain 50 v juhliin, jotka ovat viereisen kylän intialaisessa ravintolassa: http://www.indiahouse-stgt.de/ klo 18:00. Ilman muuta menen juhliin ja tähän tulee tarinaa sunnuntaina - saattaa tulla myös kuvia. Pitäisi löytää joku lahja...?

Löysin lahjan  - kirja: The eBike Book ja todella mukavan kirjakaupan Hugendubel.de

Tässä vähän samaa kuin Akateemisessa Kirjakaupassa - kolme kerrosta, laadukkaita kirjoja, viihtyisät tilat. Tulen käymään täällä vielä monta kertaa - yksi tähtitieteen kirja kiinnostaa minua kovin - HUOM! Hanna.

Tosiaan tämä on nyt sitten 50 vuotislahja prof. Martin Goik:ille. Hän pyöräilee paljon ja harrastaa myös kiipeilyä. Etsin kiipeilykirjaa, mutta sitä en löytynyt, mutta löytyi hieno kirja sähköpolkupyöristä. Eli tämä on tulevaisuus - kun vanhana ei jaksa enää polkea, niin otamme insinööritieteet avuksi - ja vot, meillä on patteriapupolkupyörä. Näitä on kyllä jo aika monenlaisia, Suomeen nämä on vasta jotenkin vasta tulossa, ja jotenkin minulla sellainen tunne, että uusimmat viritykset eivät oikein koskaa saavuta meitä. Herättikö tämä mitään ajatuksia heissä jotka pyöräilevät - olisiko ePyörällä tarvetta ja kysyntää?

Ja tässä vielä iloinen päivän sankari. Siis vanheneminen ei ole aina kipua ja kivistystä - kyllä sinne muutama iloinenkin juttu mahtuu.

Viikonloppu Stuttgartissa

Ajoin amusella metrolla keskustaan ja kävin katsomassa tätä luistelurataa & "talvikylä".

 Tässä kuvia - olivat rakentamassa muutenkin joulua tähän keskustaan - joulukuusikin on tuossa oikealla (ei "ihan" kokonaan kuvassa) ja pystyssä. Tässä kaunis paviljonki.

 Tuolla se luistinrata on. Huomaa vihreä nurmikko.

 Tässä talvikylän mökkejä, näitä oli noin 10 kpl. Möivät syötävää (nakkeja ja sämpylöitä), sokerilla kuorrutettuja omenia ja glögiä. En sortunut.

 Ja kyllä, luistelijoita oli. Jää näytti melko hyvältä, vaikka lämpötila oli plussan puolella. En kuitenkaan mennyt luistelulle.

Jotenkin näistä "TekoJoulu/TalviJutuista" tulee surullinen olo. Tietysti nykyisin voidaan tehdä vaikka mitä tekojuttua, mutta jotenkin siitä jää outo maku. Ollappa oikeaa jäätä ja pakkasta - ja metri luntakin :)




Tässä eri juttu, mutta tulossa vasta seuraavalla viikolla: http://weihnachtsmarkt-deutschland.de/stuttgart-finnisches-weihnachtsdorf.html

Tähän loppuun vielä videontynkä, jonka otin tuossa keskustassa. Joku on joskus tehnyt aika makean aukion.

Viikko 11

Lukijatilastoa - tuhat rikki 12.11.2013

Hyvä lukija, olet varmaan miettinyt, että oletko ainoa, joka tätä minun tajunnanvirtaa seuraa. Älä kanna huolta, et ole yksin. Tämä Blogger on siitä hauska työkalu, että se generoi myös tilastoja sivujen lukemisesta. Tässä muutama numero tilanteesta 12.11.2013.

 Eli tänään näitä juttuja oli luettu yli 1000 kertaa - internet on ihmeellinen masina.

Minua numerot motivoivat - ketäpä eivät. Määrällinen palaute on jotenkin konkreettista, eikö vain. Myös on mielenkiintoista, että kommentteja olen saanut vain 18 kappaletta, joka on 1,796 % lukutapahtumista. Tämä on varmaan myös melko normaali prosentti, miten ihmiset kommentoivat suhteessa lukevat - kommentointihan vaatii siirtymisen passiivisesta aktiiviseksi ja se on tilamuutos, joka vaatii energiaa. Järjestelmät (myös ihmiset) pyrkivät minimoimaan energiankäytönsä ja tilamuutokset :).

Mutta minusta on kiva kirjoitella tätä. Vaikka olen nyt aktiivinen, niin en ole yhtään laihtunut - johtuisiko tästä saksalaisesta ruuasta?

Vanha pommi Stuttgartin lentoasemalla

Vaikka sodasta on jo aikaa, niin vielä löytyy pommeja tästäkin maasta, jopa lentoaseman läheltä. Tässä viikonlopun uutinen niille jotka saksaa osaavat (huomaa lauserakenne): http://www.stuttgarter-zeitung.de/inhalt.flughafen-stuttgart-weltkriegsbombe-in-rekordzeit-entschaerft.ab46ea00-3754-4871-95b4-299abded8d99.html

Pakkasaamu

Kun tiistaiaamuna tulin töihin, niin nurmikko oli valkeassa kuurassa (valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana) ja pipo minun piti laittaa päähän. Hieman yllättävää nämä lämpötilat - Suomessa yhtä lämmintä kuin täällä?

Muutama arkkitehtuurikuva vielä

Joka perjantai minulla on opetusta tuolla kaupungin keskustassa Wolframstrassella. Eli aamulla hyppään metroon ja kävelen seuraavien nähtävyyksien ohi - oikein piristävä aamukävely.

 Stuttgartin keskustahan on laaksossa kahden kukkulajonon välissä ja tietysti rinteillä kasvaa viiniköynnöksiä. Aika mukava ajatus, vai mitä.

 Sitten kävelen tämmöisen pankkikeskittymän läpi. Paikalliset ovat ärtyneitä näistä lasilinnoista, tämän paikalta kuulema purettiin vanhoja rakennuksia pois. No, onhan niiden pankkiirienkin jossain oltava, laitetaan ne vaikka tämmöisiin lasimökkeihin.

 Pankkikeskittymän jälkeen näkyviin tulee paikallinen Valittujen Palojen talo. Siis Valitut Palat on edelleenkin olemassa, itse luin niitä pentuna yli 40 vuotta sitten ja on niitä vielä muutama jäljellä Kytösen kammarin lipastossa. Mutta ilmeisesti kustannustoiminta kannattaa, talo on hauska ja saa ainakin minut hymyilemään.

 Sitten hurja juttu. Seuraava talo on Stuttgartin kaupunginkirjasto. Kirjaston seinään on kaiverrettu arabiaksi oheinen teksti. Siis Saksassa - vielä on toivoa. Osaako joku arabiaa ja voisi hän auttaa selvittämään mitä tuossa oikein lukee? Tästä erityismaininta & prezzel tarjolla. Yritän tätä kyllä selvittää myös täältä paikallisilta.

Ja kävellen kierrän rakennustyömaan, josta syntyy junien kääntöpaikka maan alle. Eli nyt Stuttgartilla sama ongelma kuin Helsingillä. Junat tulevat tänne päärautatieasemalle ja rata ei jatku siitä. Junan veturin siirtäminen toiseen päähän vaunuja vie aikaa ja tämä yksi syy miksi junat ovat myöhässä. Ratkaisuna on tämmöinen huikea rinkula, jossa junat kääntyvät. Paikalliset vastustivat tätä lujasti, mutta siihen se on syntymässä - milloin lienee valmis? Ei ainakaan sinä aikana kun minä olen täällä.

Joka vanhaa muistaa, sitä tikulla silmään

Koska on marraskuu ja marraskussa on tämä Movember villitys ja koska Tuula ja Sari nyt lähettivät oheisen kuvan niin hymyillään nyt sitten yhdessä. Olkoon tämä minun panokseni Movember:ille. Jos tämä ei irrota kommentteja niin sitten ei mikään...

Viikko 10

Maanantaina Lufthansa Frankfurt - juna yhdistelmällä takaisin jakkaralle. Junassa oli nopeusmittari, varmaan nyt sitten henk.koht. nopeusennätys raiteilla saavutettu - 247 km/h. Kovaa meni, mutta mitään ei nähnyt ulos koska oli jo pimeää - paikallisessa koordinaatistossa istuin paikallani :) Koordinaatiostomuutokset ovatkin hauska juttu - luen tässä kirjaa, jonka on kirjoittanut Kitty Ferguson: Stephen Hawking. Elämä : https://kirja.elisa.fi/ekirja/stephen-hawking-elama. Hänellä on ollut aika erikoinen elämä, ammatti ja ajattelu. Ei nyt mikään huikaiseva lukukokemus, mutta saa kyllä ajattelemaan elämässä eteentulevia "hankaluuksia" ja miten pienestä me normaalisti valitamme ja lannistumme - ei pitäisi.

Viikon paras uutinen

Tyttäreni Hanna sai Master -lopputyönsä valmiiksi Helsingin yliopiston tähtitieteenlaitokselle. Työn nimi on Spectroscopic investigations of meteorites. Kun tiedettä katsoo riittävän läheltä se alkaa muistuttaa taidetta. Koska lopputyöt ovat julkisia, en malta olla lisäämättä tähän yhtä kuvaa Hannan työstä - kaunis vai mitä?

H. Pentikäinen. Spectroscopic investigations of meteorites. University of Helsinki, Department of Physics, 2013, p. 35 - 37.
"The H chondrites (Figure 4.3) reflect light quite similarly to the L chondrites. The same dominant absorption bands are present. As a whole, the ordinary chondrite spectra match very closely the previous results by Gaffey (1976) and Paton et al. (2011); (see section 1.2). There seems to be a
similarity in the shape of the spectrum within the specific petrologic grading groups: 4, 5, and 6. This is not that surprising in that the petrologic grade indicates matrix structure and thus possibly influences the scattering of light. "

Niinhän se on, että seuraava sukupolvi tekee jotain sellaista, mistä me vanhukset emme ymmärrä mitään - myös minä olen tehnyt näin - ja hyvä näin - maailma ei muuten pelastu.

Luonto ja tiede

Kun tuota Hannan käyrää tässä tutkin niin samalla tuli katsottua ulos ja ajateltua. Mutta nyt ulkona ei liikkunut pilviä vaan siellä sataa. Kiinnitin huomiota vastapäisen rakennuksen seinään, jota pitkin sadevesi valuu (täällä kun ei ole niitä räystäitä, niinkuin varmaan muistatte). Aika jännä sattuma minkälaisen käyrän tuo sateen valumisen tekee tuohon seinään - vertaa Hannan käyrät.

Sade ei tule tasaisena virtana, seinän yläosan pelti ohjaa varmasti pisaroita ja seinän pinnanmateriaalin epäjatkuvuuskohdat saavat pisarat valumaan eri tavalla, varmaan myös pinnan imukyky vaihtelee. Tästä varmasti saisi tehtyä matemaattisen kaavan. Tuollaisia käyriä saastehiukkasia sisältävä sade piirtelee tässä vuosisatojen aikaan näihin rakennuksiin. Taidetta vai mitä? Enkä arkkitehdit hakevatkin tätä ulkonäköä?

Musiikki ja insinööritiede

Yksi mukava juttu, jonka yritän tuoda täältä Suomeen on se, että täällä tarjotaan pianomusiikkia koulun sisäportaiden tasanteella. Soittaja ei ole aina sama henkilö, eikä musiikkia tule tiettynä päivänä tai kellonaikana. Selvästi kyseessä ovat opiskelijat, liekkö joku sopimus tai kurssi, en tiedä. Tässä osa esityksestä, jota kuuntelin hetken tänään torstaina. Kyllä kummasti piristi ja sai hymyilemään. Miten tämän saisi koululle? Ainakin Leppävaarassa on piano ja musiikin opiskelijoita löytyy Metropoliasta - junalippu Leppävaaraan harjoittelemaan?

Isänpäiväviikonloppu

Vaimoni Leena tuli viikonlopuksi tänne Stuttgart:iin. Lauantaina mainio keli ja kävelimme naapurikylään (Vaihingen), kävimme elokuvissa - täällä on elokuvateatteri, joka näyttää englanninkielisiä versioita pelkästään - ei päällepuhuttuja eikä edes tekstejä - http://www.corso-kino.com/. Elokuva, jonka katsoimme oli The Butler: http://www.imdb.com/title/tt1327773/.
Kertakaikkisen hieno, surullinen elokuva USA:n mustien ja valkoisten rotuhistoriasta. Aihe tuntuu olevan edelleenkin hyvin kipeä kohta jenkeille, varsinkin alun etelävaltioiden todellisuus ja lopun Obaman nousu valtaan loi hienon kaaren. En tiedä tuleeko elokuva koskaan Suomeen, mutta tätä voi suositella hienoista näyttelijäsuorituksista ja sivistävänä historiaelokuvana.

Mielenkiintoista on myös, että Tom Hanks on tehnyt uuden elokuvan: Captain Phillips - aion tämän käydä katsomassa joulukuun alussa http://www.imdb.com/title/tt1535109/

Ja sitten sunnuntaina satoikin koko päivän vettä :)