Viikon paras uutinen
Tyttäreni Hanna sai Master -lopputyönsä valmiiksi Helsingin yliopiston tähtitieteenlaitokselle. Työn nimi on Spectroscopic investigations of meteorites. Kun tiedettä katsoo riittävän läheltä se alkaa muistuttaa taidetta. Koska lopputyöt ovat julkisia, en malta olla lisäämättä tähän yhtä kuvaa Hannan työstä - kaunis vai mitä?H. Pentikäinen. Spectroscopic investigations of meteorites. University of Helsinki, Department of Physics, 2013, p. 35 - 37.
"The H chondrites (Figure 4.3) reflect light quite similarly to the L chondrites. The same dominant absorption bands are present. As a whole, the ordinary chondrite spectra match very closely the previous results by Gaffey (1976) and Paton et al. (2011); (see section 1.2). There seems to be a
similarity in the shape of the spectrum within the specific petrologic grading groups: 4, 5, and 6. This is not that surprising in that the petrologic grade indicates matrix structure and thus possibly influences the scattering of light. "
Niinhän se on, että seuraava sukupolvi tekee jotain sellaista, mistä me vanhukset emme ymmärrä mitään - myös minä olen tehnyt näin - ja hyvä näin - maailma ei muuten pelastu.
Luonto ja tiede
Kun tuota Hannan käyrää tässä tutkin niin samalla tuli katsottua ulos ja ajateltua. Mutta nyt ulkona ei liikkunut pilviä vaan siellä sataa. Kiinnitin huomiota vastapäisen rakennuksen seinään, jota pitkin sadevesi valuu (täällä kun ei ole niitä räystäitä, niinkuin varmaan muistatte). Aika jännä sattuma minkälaisen käyrän tuo sateen valumisen tekee tuohon seinään - vertaa Hannan käyrät.Sade ei tule tasaisena virtana, seinän yläosan pelti ohjaa varmasti pisaroita ja seinän pinnanmateriaalin epäjatkuvuuskohdat saavat pisarat valumaan eri tavalla, varmaan myös pinnan imukyky vaihtelee. Tästä varmasti saisi tehtyä matemaattisen kaavan. Tuollaisia käyriä saastehiukkasia sisältävä sade piirtelee tässä vuosisatojen aikaan näihin rakennuksiin. Taidetta vai mitä? Enkä arkkitehdit hakevatkin tätä ulkonäköä?
Musiikki ja insinööritiede
Yksi mukava juttu, jonka yritän tuoda täältä Suomeen on se, että täällä tarjotaan pianomusiikkia koulun sisäportaiden tasanteella. Soittaja ei ole aina sama henkilö, eikä musiikkia tule tiettynä päivänä tai kellonaikana. Selvästi kyseessä ovat opiskelijat, liekkö joku sopimus tai kurssi, en tiedä. Tässä osa esityksestä, jota kuuntelin hetken tänään torstaina. Kyllä kummasti piristi ja sai hymyilemään. Miten tämän saisi koululle? Ainakin Leppävaarassa on piano ja musiikin opiskelijoita löytyy Metropoliasta - junalippu Leppävaaraan harjoittelemaan?Isänpäiväviikonloppu
Vaimoni Leena tuli viikonlopuksi tänne Stuttgart:iin. Lauantaina mainio keli ja kävelimme naapurikylään (Vaihingen), kävimme elokuvissa - täällä on elokuvateatteri, joka näyttää englanninkielisiä versioita pelkästään - ei päällepuhuttuja eikä edes tekstejä - http://www.corso-kino.com/. Elokuva, jonka katsoimme oli The Butler: http://www.imdb.com/title/tt1327773/.Kertakaikkisen hieno, surullinen elokuva USA:n mustien ja valkoisten rotuhistoriasta. Aihe tuntuu olevan edelleenkin hyvin kipeä kohta jenkeille, varsinkin alun etelävaltioiden todellisuus ja lopun Obaman nousu valtaan loi hienon kaaren. En tiedä tuleeko elokuva koskaan Suomeen, mutta tätä voi suositella hienoista näyttelijäsuorituksista ja sivistävänä historiaelokuvana.
Mielenkiintoista on myös, että Tom Hanks on tehnyt uuden elokuvan: Captain Phillips - aion tämän käydä katsomassa joulukuun alussa http://www.imdb.com/title/tt1535109/
Ja sitten sunnuntaina satoikin koko päivän vettä :)
Olen muutamia kertoja kuullut opiskelijamme soittelevan Leppävaarassa flyygelillä. Eivät ole musiikin alan opiskelijoita, vaan insinööriopiskelijoitamme. Kannatan ehdottomasti ajatusta, että soittelisivat useamminkin - aula herää eloon ja musiikki tuottaa iloa ympäristöön (kunhan soittaja osaa asiansa).
VastaaPoistaSR